H1 { margin-bottom: 0.08in; text-align: justify; page-break-before: auto; }H1.western { font-family: "Arial",sans-serif; font-size: 16pt; }H1.cjk { font-family: "DejaVu Sans"; font-size: 16pt; }H1.ctl { font-family: "DejaVu Sans"; font-size: 16pt; }P { margin-bottom: 0.08in; text-align: justify; page-break-before: auto; }P.western { font-weight: normal; }P.cjk { font-size: 10pt; }

Isäksi tuleminen ja isällisyys

Psykobiologian näkökulmasta katsottuna voimme sanoa, että miehinen kehitys saavuttaa erään päätepisteensä isäksi tulemisessa. Se on tietenkin jotain muuta kuin siittämistä ja uuden elämän alkuun panemista. Se on isäksi tulemista, isyyden ja isällisyyden haltuun ottamista.

Valitettavasti moni mies ei koskaan saavuta tätä kehitysvaihetta, vaikka haluaisikin. Se merkitsee vastuullista vanhemmuutta ja kykyä ottaa huolehtiakseen ja kasvattaakseen lapsen.

Isällisyyden haltuun ottaminen merkitsee sitä, että miehen on voitava ottaa käyttöönsä varhaisen äitisuhteen samastuksia. Näistä samastuksista peräisin olevat hellyys, hoiva ja fyysinen huolenpito kuuluvat hyvään isällisyyteen. Se voi kuitenkin joillekin miehille olla pelottava asia. Huolenpito ja oman lapsen helliminen voivat joistakin äijämeininkiä arvostavista miehistä tuntua naismaiselta.

Esimerkki kirjallisuudesta kivuliaasta isäksi tulemisesta:

Isä masentui ja ahdistui pian poikansa syntymän jälkeen. Tilanne kotona oli isän mukaan muuttunut vaikeaksi, koska äiti omisti melkein kaiken aikansa heidän pojalleen eikä näyttänyt olevan lainkaan kiinnostunut hänestä ja seksistä.

Vastavetona kokemalleen ulkopuolisuudelle ja tyytymättömyydelle isä järjesti itselleen työmatkoja ja teki töitä niin paljon, ettei ehtinyt juurikaan olla kotona. Tämä suututti äitiä, joka kaipasi miehensä läsnä oloa ja tukea. Lisäksi häntä ärsytti isän jatkuva tarvitsevuus ja vaativuus.

isä tunsi häpeää ja syyllisyyttä, koska koki olevansa kuin oma isänsä, joka aikanaan jätti hänet lapsena mielenterveysongelmista kärsivän äidin hoiviin. Vaimossaan hän tosin näki aivan toisenlaisen äidin kuin omassaan. Heidän poikansa äiti oli isän silmissä lähes täydellinen äiti, joka antoi valtavasti rakkautta ja hoivaa pojalleen. Kuitenkin juuri se oli äärimmäisen tuskallista. Hän tunsi olevansa ulkopuolinen, arvoton ja jäävänsä vaille rakkautta.

isälle hänen vaimonsa ja poikansa yhteenkuuluvuus oli kuin paratiisi, johon hänellä ei ollut pääsyä. Poikansa kautta hän tuli tuskallisen tietoiseksi omasta tarvitsevuudestaan, joka sokeutti hänet vaimonsa ja poikansa tarpeille. Myös puutteet omassa isäsuhteessa estivät häntä löytämästä itsestään sellaisen isän, joka näkee perheessään jotain sellaista, jota pitäisi vaalia, hoitaa ja suojella.

Hädässään isä turvautui epäkypsään ratkaisuun ja ryhtyi kuumeisesti tekemään rahaa ja bisnestä. Tämä maailmanvalloitusyrityskään ei helpottanut syyllisyyden ja häpeän tunteita, joita isä tunsi perheensä hylkäämisestä.

Vasta kun hän tuli paremmin tietoiseksi omien ongelmiensa taustoista, hän alkoi sietää ulkopuolisuuden tunnettaan, kateuttaan ja mustasukkaisuuttaan. Se myös avasi hänen silmänsä näkemään isää kipeästi tarvitsevan poikansa ja luomaan läheisen ja tyydyttävän suhteen häneen.