P { margin-bottom: 0.08in; text-align: justify; page-break-before: auto; }P.western { font-weight: normal; }P.cjk { font-size: 10pt; }

Mielenterveyden häiriöt työkyvyttömyyseläkkeen syynä - ajatuksia ehkäisystä, hoidosta ja kuntoutuksesta , Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2005: 1:

Depression havaitseminen ja asianmukainen hoito on ollut erittäin suuren huomion kohteena sekä kansainvälisesti että myös meillä Suomessa 1990-luvun alusta lähtien. Depression hoito on ollut muun muassa kansallisen konsensuskokouksen aiheena, maassamme on organisoitu laaja "Mieli maasta" -projekti ja vuonna 2004 on valmistunut Käypä Hoito -periaatteet depression hoidon edistämiseksi. Vastaavia hankkeita on ollut useissa länsimaissa ja niiden suositukset ovat olleet terveydenhuollon käytössä. Samaan aikaan tutkimus on tuonut kaiken aikaa uutta tietoa depression hoidon vaikuttavuudesta ja uusia hoitomuotoja on kehitetty. Nykyiset hoitomuodot auttavat merkittävästi noin puolta masennuspotilaista ja tämän lisäksi osa saa vielä oireenmukaista lievitystä. On kuitenkin muistettava, että ehkä jopa viidesosa masennuspotilaista ei reagoi suotuisasti hoidolle ja masennus alkaa kroonistua. Tämän lisäksi masennusjaksoilla on taipumus toistua. Joka toinen masennus uusiutuu kahden vuoden seurannassa. Keskimääräistä huonompi ennuste liittyy vaikea-asteiseen masennukseen, pitkittyvään masennusjaksoon sekä muuhun samanaikaissairastavuuteen (komorbiditeettiin), joka sisältää muiden mielenterveyshäiriöiden lisäksi päihdehäiriöt ja ruumiilliset sairaudet.

Vaikka mikään tutkimus ei selvästi osoita depression lisääntymistä, niin sekä hoidon kysyntä että sen tarjonta ovat kuitenkin voimakkaasti lisääntyneet, muun muassa masennuslääkkeiden käyttö on viisinkertaistunut aikavälillä 1989-2002. Depressio on käsitteenä arkipäiväistynyt. Sen stigma-luonne on lähes poistunut ja depressio on samalla myös medikalisoitunut. Tietoisuus depressiosta on tänä päivänä oleellisesti toisenlainen kuin vielä 15 vuotta sitten.

Myönteisestä kehityksestä huolimatta edelleenkin vain noin kolmasosa vakavasti masentuneiksi tunnistetuista kansalaisista on hoidon piirissä eikä heidänkään hoitonsa useimmiten ole riittävän intensiivistä.

Depressiivisen henkilön toimintakyvyn laskun on arvioitu aiheuttavan keskimäärin yhden työpäivän tehokkaan työajan menetyksen viikossa henkilöä kohden, mikä yksinään merkitsisi Suomen oloissa ainakin 500 miljoonan euron menetystä vuodessa. Tämän lisäksi tulevat erikseen sairauspoissaoloista ja eläkkeistä aiheutuvat menetykset sekä oma ja lähiympäristön kokema kärsimys. Vakavaa masennusta sairastavien määrä aikuisväestössä on arvioitu 5%:ksi eli hoidon tarvetta ja toiminnallista haittaa kokee ainakin 200 000 suomalaista. Sairausvakuutus korvaa uusia alkaneita sairausjaksoja vuosittain mielenterveyshäiriöiden perusteella noin 60.000. Kaikista sairaslomapäivistä Suomessa joka seitsemännen perustana on masennus.

Suomessa tehtyjen tutkimusten perusteella voidaan sanoa, että eläkkeelle siirtyneiden masennuspotilaiden masennukset ovat kyllä asianmukaisesti diagnosoitu. Sen sijaan merkittävää on, että eläkepäätökset ovat syntyneet suhteellisen lyhyiden hoitoyritysten ja laadullisesti suppeiden hoitokokeilujen jälkeen. Tavallisimmin saatu hoito ennen eläkettä on ollut sairauslomaa ja lääkehoitoa. Depression hoidon kattavuutta ja laatutasoa tulisikin pyrkiä edelleen nostamaan, jos tavoitteena on depression kroonistumisen ehkäiseminen ja toimintakyvyn palautuminen.