Narsistisen Ihmisen Kontaaminen


Joka ei ole vielä minä

sen on mahdotonta olla me.

Se ei voi kiintyä toiseen

kun se ei ole kiintynyt itseensä.

Se ei voi käsittää suuria ympyröitä

kun se sekoaa pienissäkin.

Sitä pitää lähestyä sen omilla ehdoilla.

Kaikki muu pelästyttää ja suistaa sen raiteilta.

Kun se vihdoin sanoo nimensä ja minä,

Se on saavutus ja semmoisena vaikea läksy.

Se toistelee nimeään ja innostuu siitä.

Sen pitää saada tottua olemaan joku.

Ei se muuten opi näkemään joitakin ja muita.

(Arja Tiainen: Palava susi, WSOY, 1977)

Mitä me tarkoitamme narsistisella ja narsismilla?

Narsismista ja narsistisuudesta puhumisesta on tullut arkipäivää. Näiden käsitteiden sisältö ei ole selvä edes asiantuntijoille. Narsismi-käsitteellä viitataan joissakin yhteyksissä terveeseen itserakkauteen, kykyyn viihtyä ja nauttia omasta olemassaolosta. Kyse ei siis ole poikkeavuudesta, vaan hyvästä itsetunnosta.


Psykiatrian piirissä narsismi on kuitenkin yksiselitteisesti määritelty psyykkiseksi häiriöksi. Silloin puhumme erilaisista ja eriasteisista narsistisista persoonallisuushäiriöistä.


Tarkoitukseni ei kuitenkaan ole käydä selvittelemään tätä käsitehämmennystä. Se vaatisi kokonaan oman esityksensä. Jatkossa puhun narsistisuudesta häiriönä. Eriasteisista ja erilaisista narsistisista ongelmista kärsivistä henkilöistä käytän lyhyyden vuoksi jatkossa termiä narsisti.

Narsistisen häiriön keskeiset piirteet

Narsismista puhuttaessa sillä viitataan arkipuheessa itserakkauteen, itsekkyyteen, itsekeskeisyyteen ja kyvyttömyyteen ottaa toisia huomioon. Asiaan tarkemmin paneuduttaessa huomaamme kuitenkin, että asia ei ole niin yksinkertainen. Kanssakäyminen, jota leimaa narsistinen suhtautuminen, on ristiriitaista. Se voi olla itsekästä, itsekeskeistä ja toisista piittaamatonta, mutta ei aina.


Toinen yleinen käsitys narsistisesta henkilöstä on se, että hän on itserakas ja kykenee rakastamaan vain itseään. Todellisuudessa tilanne on kuitenkin se, että sisimmässään hän kokee ennen kaikkea lapsuudessaan jääneensä vaille sellaista huomiota, ihailua ja rakkautta, jotka loisivat perustan itsensä terveelle arvostamiselle, terveelle itserakkaudelle ja itsetunnolle. Tätä puutetta hän yrittää jälkikäteen paikata huomionkipeydellä, itsekeskeisyydellä, toisten hallitsemisella ja manipuloinnilla.


Vanhan sanonnan mukaan kannettu vesi ei kaivossa pysy. Niinpä narsistisesti ongelmainen henkilö ei juuri koskaan koe saavansa riittävästi huomiota ja ihailua osakseen. Mieleen syöpynyt puute ei korjaannu yrityksistä ja ponnisteluista huolimatta.


Mistä puutteesta narsistin kohdalla on kysymys?

Kokemuksesta tiedämme, että minuutemme ja persoonallisuutemme rakentuvat lapsuudessa kanssakäymisessä hoitavan ympäristön kanssa. Varhaislapsuudessa löydämme oman minuutemme ennen kaikkea vanhempiemme kanssa. Heidän avullaan me opimme vähitellen tuntemaan itsemme, pitämään huolta itsestämme sekä suhteutumaan kanssaihmisiin ja ympäröivään maailmaan.


Aluksi vanhempien huolenpito korvaa puuttuvat kykymme varhaislapsuudessa. Tuossa kehitysvaiheessa, jota leimaa suuri avuttomuus ja hoidon sekä huolenpidon tarve, on tärkeää, että vanhemmat omistautuvat lapselleen ja ovat hänen tarpeittensa palveluksessa. Se rakentaa lapsen mieleen uskoa siihen, että hänen tarpeensa tulevat ymmärretyiksi ja huomioiduiksi. Syntyy luottamusta vastavuoroisuuden toimivuuteen.


Narsistisesti ongelmaisella ihmisellä on ollut merkittäviä puutteita juuri tässä kehitysvaiheessa. Omistautuminen hänen tarpeilleen lapsuudessa on ollut riittämätöntä tai vääränlaista, vanhempien tarpeista lähtevää ja lapsen tarpeet ohittavaa.


Me tarvitsemme myös huomatuksi tulemista, arvostusta ja ihailua. Me tarvitsemme toisia ihmisiä peileinämme. Me katsomme heitä nähdäksemme sen, miten he näkevät meidät. Tämän tiedon varassa me paljolti rakennamme kuvaa itsellemme itsestämme. Lue tarkemmin tästä aiheesta seuraavassa.


Jos tätä minuutta rakentavaa vuorovaikutusta, peilausta ei lapsuudessa ja nuoruudessa ole ollut riittävästi ja minuuden kehitys ja haltuun otto on jäänyt puutteelliseksi, voidaan olla tilanteessa, jossa näiden puutteiden korvaamiseksi tarvitaan myöhemmin aikuisuudessa kipeästi sitä täydentävää toista peilinä. Näin päädymme siihen ehkä yllättäväänkin tosiasiaan, että päälle päin itseään täynnä oleva ja itseriittoisuuttaan korostava narsistisesti ongelmainen henkilö onkin itselleen tärkeistä toisista hyvin riippuvainen.


Vanhempien ymmärtämyksen ja tuen puute keskeisillä minuuden kehityksen alueilla voi johtaa vinoutuneeseen minuuden kehitykseen. Siinä aletaan taantua ja tavoitella kaikkivoipaisuuden illuusiota puutteellisesti haltuun otetun ja haavoittuvan minuuden suojaksi. Suhtautuminen muilta saatavaan tukeen muuttuu epäluuloiseksi ja torjuvaksi, vaikka todellisuudessa minuuden puutteista johtuva täydentävän toisen tarve on hyvin suuri. Tarvitseminen on kovin ristiriitaista.


Tämä ristiriitainen tarvitsevuus yritetään kaikin tavoin kieltää. Todellinen keinottomuus ja avuttomuus yritetään häivyttää kaikkivoipaisuuskuvitelmien ja itseriittoisuuspyrkimysten alle. Näillä suojautumisilla yritetään peittää riittävää ja ymmärtävää tukea vaille jäänyt herkkä ja hauras minuus.


Mikäli tällainen henkilö on lahjakas, hänestä voi aikuisena kehittyä lahjakas ja menestynyt perfektionisti, joka elää kaventunutta, tunneköyhää, yksinäistä ja rakkaudetonta elämää. Vinoutuneen minäihanteensa mukaisesti hän vaatii itseltään ja muilta täydellisyyttä, tavanomaisuus tai keskinkertaisuus ovat hänelle kauhistuksia. Ylemmyydentuntoisena hänen voi olla vaikea löytää ihmisiä, jotka ovat hänelle riittävän älykkäitä ja vastaisivat hänen ihanteitaan.


Olen kuullut sanonnan: kun rakkaus loppuu, alkaa valtataistelu. Kyvyttömyytensä rakastaa narsisti korvaa etsimällä tyydytystä kilpailusta ja toisten voittamisesta, koska rakastamisen kyvyn puute korvautuvat voiman ja vallan ihailulla ja tavoittelulla. Tällainen ihminen voi olla autoritaarinen ja ihailee ns. kovia arvoja. Voidaan sanoa, että hän suojelee voittamiselle ja nujertamiselle rakentuvalla raudanlujalla panssarilla sisimmässään olevaa haurasta ja tarvitsevaa lasta.


Tällainen ihminen on usein myös huono häviäjä. Epäonnistumiset millä tahansa elämän alueella voivat olla seurauksiltaan suuret. Herkkähipiäisenä hän kestää huonosti oikeutettuakin arvostelua. Hän loukkaantuu ja/tai raivostuu kohtuuttomasti, jos häntä asetetaan jollakin tavalla kyseenalaiseksi. Menestyvä kuori ei kätke kokonaan haavoittuvaa sisintä.


Narsistien on äärimmäisen vaikeaa myöntää olleensa väärässä tai toimineensa toista satuttavasti. Syyllisyydentunteet näyttävät puuttuvan kokonaan. Syy on saatava toisen tai toisten harteille tai sitten syy on olosuhteiden. Virheen tai väärässä olemisen myöntäminen sotii kaikin tavoin heidän varhaisia kokemuksiaan vastaan. Niistä kumpuaa niin vahvana tunne, että heitä ei ole ymmärretty, heitä on kohdeltu huonosti tai väärin, hehän tässä uhreja ovat. Heidän koko minuutensa ja olemisensa rakentuvat näiden kokemusten varaan, niitä ei voi asettaa kyseenalaiseksi myöntämällä olevansa väärässä. Vastapuolen kannalta tämä tietenkin tekee tilanteesta ja syntyneistä vaikeuksista keskustelemisen äärimäisen vaikeaksi.


Narsistisesti ongelmaisen saama tyydytys ei kuitenkaan ole kestävää, koska se hankitaan toisia nujertamalla tai hyväksi käyttämällä. Se ei perustu antoisaan ja molempia osapuolia rikastuttavaan vastavuoroisuuteen. Sen sijaan se eristää asianomaisen tärkeistä toisista yksinäisyyden vankilaan, jonka muurit hän itse on luonut suojarakennelmillaan ja/tai kaikkivoipaisuuskuvitelmillaan.


Narsistisesti ongelmainen henkilö on useimmiten tietoinen oman minuutensa puutteellisesta haltuunotosta ja horjuvasta itsetunnostaan ja on sen vuoksi erityisen kateellinen henkilöille, jotka ovat tasapainoisia ja löytäneet oman itsensä. Kateus puolestaan voi johtaa siihen, että narsisti yrittää mitätöidä tai jopa tuhota kateutensa kohteen.


Yhteenvetona voimme todeta, että narsististen ongelmien ja häiriöiden ytimessä on varhaisen kehitystarpeita vastaavan ja minuutta rakentavan omistautumisen ja peilauksen puuttuminen sekä niistä johtuva minuuden puutteellinen haltuun otto ja hauraus. Minuuden puutteita täydentävän ja minuutta ylläpitävän toisen tarve on suuri. Yksin oleminen on pelottavaa ja pahimmassa tapauksessa minuutta hajottavaa. Täydentävän toisen tarpeeseen suhtaudutaan ristiriitaisesti. Se voidaan yrittää kieltää suojautumalla itseriittoisuuteen tai kaikkivoipaisuuteen, tai sitten narsistisesti ongelmainen takertuu itselleen tärkeisiin toisiin ja käyttää heitä itsekeskeisesti omien tarpeittensa palveluksessa. Narsistisesti vammautunut on eriasteisesti kykenemätön empatiaan ja todelliseen vastavuoroisuuteen ihmissuhteissaan. Lue lisää tästä aiheesta.

Narsistisesta vuorovaikutuksesta

Seuraavaksi yritän valottaa käytännössä niitä vuorovaikutuksen ongelmia, joita narsistisesti ongelmaiset voivat aiheuttaa työyhteisöissään. Teen sen lainaamalla pari katkelmaa kirjasta Sata tapaa tappaa sielu - narsismin uhrit kertovat (Tuija Välipakka ja Arja Lehtosaari).


He toteavat, että työpaikkakiusaamisessa on usein mukana henkilöitä, joilla on narsistisia ongelmia. Lainaan em. teosta:


Narsisti, jonka on vaikea hyväksyä käskyjä ja sääntöjä ja joka ei siedä omaa huonommuudentunnettaan tai minkäänlaista kritiikkiä työstään, saattaa kokea normaalin palautteen kiusaamisena ja puolustautua raivokkaasti tai heittäytyä kiusatun asemaan - uhriksi.


Kiusaajien tyypillisiksi piirteiksi luetellaan eri lähteissä muun muassa narsistisuus, vallanhalu, egoistisuus, dominoivuus, kateellisuus ja kykenemättömyys syyllisyydentunteisiin. Kiusaaja käyttäytyy impulsiivisesti ja voi olla hyökkäävä ja riidanhaluinen. Usein kiusaajalla on ongelmia sekä yksityiselämässään että työpaikalla. Uhri voi puolestaan olla ylikiltti, liian joustava ja mukautuva, epävarma, tunnollinen ja taipuvainen masennukseen.


Työsuhde narsistin kanssa pakottaa työtoverit joko mielistelemään narsistia tai kapinoimaan häntä vastaan. Narsistin pettymyksensieto on huono, ja siksi hän saattaa jättää asioita tekemättä tai kierrättää epäonnistumiset alaisilleen tai työtovereilleen. Narsisti ei halua nähdä vaivaa tai auttaa toista - kukin hoitakoon omat hommansa, siinä narsistin asenne. Narsisti on kateellinen, ja työyhteisöt ovat paikkoja, joissa narsisti kokee helposti toisten saavutukset itsearvostuksensa uhkaksi. Työyhteisö saattaa joutua myös kannattelemaan heikkoitsetuntoisen johtajansa henkistä tasapainoa ja pitämään yllä hänen illuusiotaan hyvästä johtajuudesta. Virheiden ja puutteiden etsiminen huonoilmapiirisessä yhteisössä aiheuttaa tietojen ja tapahtumien peittelyä ja salailua. Aikaa, energiaa ja luovuutta menee hukkaan.


Ja sitten toinen lainaus:


Olen tehnyt yli kymmenen vuotta töitä miehelle, joka on kuuluisa arvaamattomuudestaan. Joinakin aamuina hän on ylitsevuotavan ystävällinen. Seuraavana päivänä hän marssii ohitseni niin kuin olisin näkymätön. Tai puhuttelee minua toisen henkilön nimellä. Saan kuulla usein letkautuksia ylipainostani.


Kun tällainen henkilö astuu sisään, kaikkien antennit herkistyvät. Millä tuulella esimies on tänään, uskaltaako kysyä mitään vai pitääkö odottaa otollisempia aikoja?


Esimieheni on huippuälykäs ja tietää sen itsekin. Hänellä pitää olla ympärillään hovi, joka jaksaa kuunnella itsekehulla sävytettyjä tuntikausia kestäviä monologeja ja viihdyttää häntä, kun hänellä on tylsää. Vaikka aikataulut painavat päälle, alaisilla on oltava aikaa istua juomassa kahvia hänen seuranaan. Koska hän on intohimoinen golfin harrastaja, kaikkien muidenkin pitää olla kiinnostuneita lajista.


Tämä lumoava persoona on oikea idealinko, ja hän pursuaa loistavia innovaatioita. Mutta niiden toteuttamiseen ei hänen kärsivällisyytensä riitä. Alaiset joutuvat tekemään työnsä hatarien ja ylimalkaisten suuntaviivojen varassa. Kaiken tarvitsemansa tiedon he joutuvat etsimään itse: esimies ylpeilee sillä, ettei koskaan anna kirjallisia ohjeita. Niinpä vastuu projektien onnistumisesta lepää kokonaan työntekijöiden hartioilla. Usein hän delegoi omia tehtäviään muille.


Tällaiselle ihmiselle ei sanota vastaan, hänen kanssaan ei voi olla eri mieltä edes säätilasta. Saati sitten, että esittäisi jonkin oman ideansa. Jos asioita ei tehdä kuten hän haluaa, niitä ei sitten tehdä ollenkaan.


Naispuoliset alaiset ovat hänen silmissään luvallista riistaa. Hän kaulailee, hivelee, puristaa olkapäistä, raahaa illanvietoissa väkipakolla tanssimaan. Kaikki saavat varautua ulkonäkönsä yksityiskohtaiseen ruotimiseen, ja keski-ikäiset naiset alkavat hänen silmissään olla ongelmajätettä. ... Hän saattaa vihjailla viehättävimmille alaisilleen sänkyyn menosta kaikkien kuullen. ... Hän hallitsee pelon ja epävarmuuden ilmapiirillä.

Kohtaamisen vaikeuksista

Voimme edellä esitetystä poimia narsistiselle vuorovaikutukselle ominaisia piirteitä. Ne ovat samalla tekijöitä, jotka tekevät arjen kanssakäymisestä narsistisista ongelmista kärsivän kanssa vaikean ja haastavan. Sellaisia ovat:


1. dominoivuus, itsekeskeisyys, narsisti vie psyykkisen tilan muilta

2. empatiakyvyn puute, narsisti ei huomioi toisia, muut ovat häntä varten

3. ristiriitainen suhde itselle tärkeisiin toisiin, arvaamattomuus

4. loukkaantumisherkkyys, taipumus usein tuhoavia muotoja saavaan kateuteen

5. ylimielisyys, piittaamattomuus säännöistä, taipumus kaikkivoipaisuuteen

Hyväksikäyttäjä


Edellä esitetyn perusteella saatamme myös päätellä, että narsistisista ongelmista kärsivän läheiset ja tärkeät ihmissuhteet - mikäli sellaisia on - ovat usein riisto- tai hyväksikäyttösuhteita.


Narsisti on monesti kieroutuneella tavalla taitava ihmistuntija. Hän osaa valita ja vietellä uhrinsa. Hän tarvitsee uhria itsetuntonsa ja minuutensa ylläpitämiseen. Uhrin on pantava syrjään omat tarpeensa ja oltava hänen tarpeittensa palveluksessa. Tässä mielessä tämä vuorovaikutus muistuttaa äidin omistautumista lapsensa tarpeille. Narsisti yrittääkin tällä tavalla korjata lapsuutensa puutteita, siinä kuitenkaan onnistumatta.


Narsistille rakkaus on epäitsekästä hänen tarpeilleen omistautumista. Ja jos hänelle tärkeä toinen ei suostu olemaan sitä, hänet on siihen pakotettava. Se tapahtuu syyllitämällä, uhkailemalla ja manipuloimalla. Tarvittaessa narsisti voi turvautua sekä henkiseen että fyysiseen väkivaltaan.

Uhri

Vastaanotollani tapaan useimmiten narsistien uhreja, en narsisteja. Heidän kohtaloissaan on joitakin yhteisiä piirteitä, jotka ovat saaneet minut ajattelemaan, että heilläkin on jonkinlaisia ja jonkinasteisia narsistisia ongelmia, jotka saavat heidät altistumaan ja alistumaan narsistin hyväksikäytölle.


Ehkä merkittävin piirre on tietynlainen itsetunnon heikkous. Se voi johtaa siihen, että itseä ei arvosteta niin, että asianomainen puolustaisi itseään asettamalla hallitsemaan ja manipuloimaan pyrkivälle narsistille selkeät rajat: minulle ei tehdä noin, minut ja minun tunteeni ja tarpeeni täytyy ottaa huomioon.


Narsisti tarvitsee uhrinsa, joka on hänelle minuutta täydentävä välttämätön toinen. Narsistin uhri puolestaan tulkitsee tämän tarvitsemisen osoitukseksi suuresta rakkaudesta. Tarvitseminen ei ole todellista vastavuoroista rakkautta, koska se ei ota huomioon toisen tunteita ja tarpeita.


Narsistin uhri puolestaan kokee, että rakkautta on se, että hän syrjäyttää omat tarpeensa ja tunteensa ja asettuu narsistin tarpeiden palvelukseen. Hän toivoo, että tällainen epäitsekäs ja uhrautuva rakkaus herättää narsistin huomaamaan kumppaninsa rakkauden suuruuden ja näin hän saisi narsistilta kaipaamaansa vastarakkautta.

Voiko narsistisista ongelmista kärsivän kanssa tulla toimeen?

Olen kuullut sanottavan, että jos olet tekemisissä narsistin kanssa, juokse pois mahdollisimman kauas ja mahdollisimman kovaa. Onko tilanne tosiaan näin uhkaava ja lohduton? Sitä se valitettavan usein on.


Vaikean narsistin kanssa suhteessa eläneet ovat kuvanneet suhteen kehitystä usein seuraavasti: alku oli ollut usein melkein kuin unelmaa. He tunsivat löytäneensä todellisen rakkauden. Narsistin pohjaton rakkauden ja omistautumisen tarve saa hänet ponnistelemaan suhteen vakiinnuttamiseksi. Vasta suhteen vakiinnuttua narsistissa tapahtui muodonmuutos. Muutos saattoi tapahtua vähitellen tai yhtäkkiä jonkin pettymyksen tai riidan yhteydessä, jossa narsisti alkoi epäillä kumppaninsa tunteita.


Sisimmässään rakkauden tai omistautumisen menetystä pelkäävä narsisti alkaa syyllistää: et enää rakasta minua. Hän alkaa vaatia entistä enemmän näyttöjä. Mikään ei kuitenkaan saa narsistia vakuuttuneeksi, koska lapsuudesta peräisin olevaa puutetta on äärimmäisen vaikea korjata, varsinkin jos tästä puutteesta ei ole tietoinen.


Tämän jälkeen on alkanut valitettavan usein todellinen painajainen. Narsisti alkaa rajoittaa, vaatia ja manipuloida. Vaatimukset muuttuvat entistä aggressiivisemmiksi ja uhkaavammiksi. Uhri menettää oman henkisen ja usein myös fyysisen liikkumatilansa. Kaikki tämä syö vähitellen uhrin itsetuntoa ja henkisiä voimavaroja. Monet alkavat tässä vaiheessa olla niin nöyryytettyjä, väsyneitä ja keinottomia, etteivät pysty irrottautumaan suhteestaan tai hakemaan ulkopuolista apua.


Jos ja kun narsisti joutuu sen tilanteen eteen, että kumppani uhkaa lähteä suhteesta, hän saattaa luvata muuttua. Muutos ei kuitenkaan useimmiten ole pysyvä. Eron uhka on kuitenkin joskus se tekijä, joka saa narsistin hakemaan ulkopuolista apua. Usein pitkä, vaikea ja molempia osapuolia koetteleva hoitosuhde tarjoaa narsistille mahdollisuuden tulla tietoiseksi sisäisistä ongelmistaan ja siten myös mahdollisuuden muutokseen. Ennuste tällaisen onnistumisesta ei kuitenkaan ole hyvä.


Miten narsistin kanssa sitten pitäisi olla, jotta ongelmia ei syntyisi? Yksinkertaista ja yleispätevää neuvoa ei ole, koska narsistit ovat yksilöitä. Se, mikä toimii yhden kohdalla, ei toimi toisen.


Lähtökohdaksi voimme ottaa narsistin ristiriitaisen suhteen hänelle tärkeisiin toisiin. Hän tarvitsee itselleen omistautunutta toista. Tämän tarpeen hän useimmiten yrittää kieltää itseriittoisuuttaan ja riippumattomuuttaan korostaen. Narsistin itsetuntoa, itseriittoisuutta ja itsenäisyyttä ei pidä asettaa kyseenalaiseksi. Sen hän kokee suureksi uhaksi itselleen. Seurauksena voi olla aggressiivinen ja mitätöivä hyökkäys.


Toisaalta narsistin vinoutuneen suhtautumisen liika mukaileminen merkitsee narsistin kumppanille oman itsensä syrjäyttämistä ja rajoittamista. Sen lisäksi myötäileminen antaa narsistille väärän signaalin: hänen vaatimuksensa ovat oikeutettuja. Ajan mittaan tällainen on omaa minuutta rajoittavaa ja köyhdyttävää kuten edellä totesin.


Narsistin kanssa toimeen tuleminen on vaikea taitolaji. Se edellyttää herkkyyttä ja kykyä eläytyä narsistin mielen liikkeisiin, jotta voisi kussakin tilanteessa löytää sekä narsistia että itseä säästävän suhtautumistavan arkielämän eri tilanteissa.


Lopuksi on syytä muistaa, että vaikea narsisti, joka kiusaa ja syö läheistensä itsetunnon, on myös itse uhri. Narsistinen suhteessaolo ja suhtautuminen läheisiin on hänelle kuitenkin lähes ainoa tapa tulla toimeen omien sisäisten vammojen ja puutteiden kanssa. Hän laittaa tiedostamattaan kokemansa vahingon kiertämään. Ja näin ongelma valitettavasti siirtyy sukupolvelta toiselle, ellei joku siinä ketjussa onnistu sitä katkaisemaan.