Narsisti työyhteisössä

Aiheen avaamiseksi otan esimerkkejä työyhteisöistä, joissa esimiehenä tai työtoverina on narsisti. Sitaatit ovat Tuija Välipakan ja Arja Lehtosaaren teoksesta Sata tapaa tappaa sielu - narsismin uhrit kertovat (Ajatus kirjat, 2007).

Nykypäivän työelämä on vaativuudessaan raskasta. Kaksin verroin kuluttavaa siitä tulee, jos esimies on narsisti. Hän pitää alaisensa hermostuneen varpaisillaan: koskaan ei tiedä, millä tuulella pomo tänään on. Olen tehnyt yli kymmenen vuotta töitä miehelle, joka on kuuluisa arvaamattomuudestaan. Joinakin aamuin hän on ylitsevuotavan ystävällinen. "ihana nähdä sinua!", hän huudahtaa kädet halaukseen levitettyinä. Seuraavana päivänä hän marssii ohitseni niin kuin olisin näkymätön. Tai puhuttelee minua toisen henkilön nimellä. Saan usein kuulla letkautuksia ylipinostani.

Esimieheni on huippuälykäs ja tietää sen itsekin. Hänellä pitää olla ympärillään hovi, joka jaksaa kuunnella itsekehulla sävytettyjä tuntikausia kestäviä monologeja ja viihdyttää häntä, kun hänellä on tylsää. Vaikka aikataulut painavat päälle, alaisilla on oltava aikaa istua juomassa kahvia hänen seuranaan. Koska hän on intohimoinen golfin harrastaja, kaikkien muidenkin pitää olla kiinnostuneita lajista.

Tämä lumoava persoona on oikea idealinko, ja hän pursuaa loistavia innovaatioita. Mutta niiden toteuttamiseen ei hänen kärsivällisyytensä riitä. Alaiset joutuvat tekemään työnsä hatarien ja ylimalkaisten suuntaviivojen varassa. Kaiken tarvitsemansa tiedon he joutuvat etsimään itse: esimies ylpeilee sillä, ettei koskaan anna kirjallisia ohjeita. Niinpä myös vastuu projektien onnistumisesta lepää kokonaan työntekijöiden hartioilla. Usein hän delegoi omia tehtäviään muille.

Naispuoliset alaiset ovat hänen silmissään luvallista riistaa. Hän kaulailee, hivelee, puristaa olkapäistä, raahaa illanistujaisissa väkipakolla tanssimaan. Kaikki saavat varautua ulkonäkönsä yksityiskohtaiseen ruotimiseen, ja keski-ikäiset naiset alkavat hänen silmissään olla ongelmajätettä. Hän esittää myös tunkeilevia kysymyksiä alaistensa yksityiselämästä ja kommentoi tapahtumia purevasti. Hän saattaa vihjailla viehättävimmille alaisilleen sänkyyn menosta kaikkien kuullen (s. 176).

Tästä sitaatista kannattaa poimia joitakin aiheen kannalta keskeisiä havaintoja:

  1. Työyhteisössä vallitsee epävarmuuden ja jopa pelon ilmapiiri. Suhtautuminen työtovereihin on ristiriitaista ja ailahtelevaa.

  2. Narsistiesimies on itsekeskeinen ja vaatii huomiota itselleen ja näin vie tilan muilta.

  3. Työn johtaminen epämääräistä. Ohjeistamiseen, työn seuraamiseen ja tukemiseen narsistilla ei riitä kiinnostusta.

  4. Narsisti esimies ei kunnioita alaistensa henkilökohtaisia rajoja, ei fyysisiä eikä psyykkisiä.

Toinen sitaatti:

On olemassa ihmisiä, joiden läsnäolo pudottaa huoneen lämpötilaa monella asteella. Kun tällainen henkilö astuu sisään, kaikkien antennit herkistyvät. Millä tuulella esimies on tänään, uskaltaako kysyä mitään vai pitääkö odottaa otollisempia aikoja? Hän saapuu näennäisen ystävällisenä, mutta ei kulu edes viittä minuuttia, kun hänen äänensä kohoaa, kohteliaisuus on mennyttä, kuten mahdollisuus järkevään keskusteluunkin.

Tällaiselle ihmiselle ei sanota vastaan, hänen kanssaan ei voi olla eri mieltä edes säätilasta. Saati sitten, että esittäisi jonkin oman ideansa. Jos asioita ei tehdä kuten hän haluaa, niitä ei sitten tehdä ollenkaan. Epäonnekseni satuin tällaisen ihmisen kanssa samalle työpaikalle ja sain läheltä seurata, miten hän kohteli työtovereitaan ja alaisiaan. Tämä henkilö piti kirjaa alaistensa wc-käynneistä: ne olisi pitänyt hoitaa ruoka- ja kahvitaukojen yhteydessä. Puhelinta ei saanut käyttää omiin asioihin ollenkaan. Lisäksi hän mitoitti työntekijöilleen valtavat työmäärät, joista piti selviytyä määräajassa. Yhteisestä kahvihuoneesta hän karkotti alaisensa pois.

Esimies näki vaivaa hajottaakseen pitkäaikaisen työparin toisistaan. Hän yritti värvätä uuden tulokkaan vakoojakseen, jotta saisi selville onko näiden kahden välillä mitään skismaa. Kun tulokas (jota oli varoitettu) kieltäytyi, hän alkoi kohdella tätä kuin ilmaa. Seuraavaksi hän kävi työparin heikomman jäsenen kimppuun: haukkui tämän ammattitaidon maanrakoon, kielsi tekemästä mitään työtehtäviä ilman toisen valvontaa ja lopuksi yritti siirtää toisen parista eri työpisteeseen. Samaan aikaan hän antoi kummankin ymmärtää, että toinen heistä oli valittanut työtoverinsa työn laadusta. Kun tämäkään ei auttanut, hän ryhtyi painostamaan koko työryhmää (s. 178).

Keskeisiä ajatuksia tästä:

  1. Työyhteisössä on oltava varuillaan ja valmiina suojelemaan itseään.

  2. Narsisti esimies ei siedä johtamistyylinsä tai toimintansa arvostelua.

  3. Työntekijä saattaa joutua kohtuuttoman kontrollin tai suoranaisen kiusaamisen kohteeksi.

  4. Narsistiesimies saa uhrikseen valitsemansa työntekijän tuntemaan itsensä henkilönä ja työntekijänä kelpaamattomaksi.

Kolmas sitaatti:

Työsuhde narsistin kanssa pakottaa työtoverit joko mielistelemään narsistia tai kapinoimaan häntä vastaan. Narsistin pettymyksensietokyky on huono, ja siksi hän saattaa jättää asioita tekemättä tai kierrättää epäonnistumiset alaisilleen tai työtovereilleen. Narsisti ei halua nähdä vaivaa ja auttaa toista - kukin hoitakoon oman hommansa, siinä narsistin asenne. Narsisti on kateellinen, ja työyhteisöt ovat paikkoja, joissa narsisti kokee helposti toisten saavutukset itsearvostuksensa uhkaksi. Työyhteisö saattaa joutua myös kannattelemaan heikkoitsetuntoisen johtajansa henkistä tasapainoa ja pitämään yllä hänen illuusiotaan hyvästä johtajuudesta. Virheiden ja puutteiden etsiminen huonoilmapiirisessä yhteisössä aiheuttaa tietojen ja tapahtumien peittelyä sekä salailua (175).

Näkökohtia edellisestä:

  1. Asiallinen keskustelu työyhteisön ongelmista ei yleensä ole mahdollista, koska narsistiesimies ottaa kaiken itseensä kohdistuvan arvostelun syvänä henkilökohtaisena loukkauksena, joka voi johtaa suhteettomiin kostotoimiin.

  2. Syyt epäonnistumisiin on aina muissa tai olosuhteissa, joille narsisti ei ole voinut mitään.

  3. Narsisti on taipuvainen tuhoavaan kateuteen perustaltaan heikon itsetuntonsa vuoksi.

  4. Narsisti tarvitsee työyhteisöltään tukea, huomiota ja ihailua itsetuntonsa säilyttämisessä. Kaikesta itseriittoisuudesta ja mahtailusta huolimatta narsistin itsetunto on jatkuvasti uhattuna.

Edellä esitetty antaa varsin lohduttoman kuvan niistä ongelmista, joihin sellaisessa työyhteisössä joudutaan, jossa esimiehenä on narsistisesta persoonallisuushäiriöstä tai narsistisista ongelmista kärsivä henkilö. Ongelmat eivät lopu siihen, että loppuun palaneet uhrit lähtevät työyhteisöstä. Narsisti valitsee uusia uhreja itselleen, koska hän tarvitsee niitä oman tasapainonsa ylläpitämiseen.

Erityisen hankala tilanne on silloin, kun narsisti on esimiesasemassa. Asemansa suomin valtuuksin hänellä on mahdollisuus manipuloida alaisiaan. Monet narsistit ovat taitavia näyttelijöitä ja myös ihmistuntijoita, jotka näitä "taitojaan" hyväksi käyttämällä kykenevät manipuloimaan niin esimiehiään kuin alaisiaankin. Narsistit ovat taipuvaisia jopa valehtelemalla saamaan tahtonsa läpi. Narsistille on tärkeätä saada ihmiset olemaan hänen tarpeittensa palveluksessa.

Entä ongelmat, joita voi syntyä, kun työtoverina on narsisti? Esteen tasavertaisille ja vastavuoroisille suhteille työtovereihin muodostaa narsistin itsetunto-ongelmat. Narsistisen ongelman ytimessä on siis itsetunnon ja omanarvontunteen puute, kokemus siitä, ettei ole tullut kuulluksi, nähdyksi ja ymmärretyiksi, kokemus arvottomuudesta ja tyydyttäviin, vastavuoroisiin ihmissuhteisiin kelpaamattomuudesta, haavoittuvuus, häpeäalttius ja taipumus tuhoavaan kateuteen.

Vähän kärjistäen voidaan sanoa, että narsistin maailma on ristiriitainen ja mustavalkoinen. Hänellä on ihmisiä, joita hän idealisoi ja joiden seuraan hän hakeutuu. Heiltä hän toivoo itsetunnolleen nostetta. Muut ovat helposti mitättömyyksiä, joilta ei ole mitään odotettavissa. Heidän kanssaan ei kannata olla tekemisissä. Suhtautuminen työtovereihin muodostuu helposti hyvin kaksijakoiseksi.

Tämän haavoittuvan ja hauraan ytimen suojaksi narsisti rakentaa kuoren ja luo itselleen käyttäytymis- ja suhtautumismallit, eräänlaisen narsistisen suojan, joka antaa narsistiselle persoonallisuushäiriölle sen ulospäin näkyvät piirteet. Narsistiset käyttäytymistavat ovat ymmärrettävissä yrityksinä korjata pinnan alla olevia itsetunnon vaurioita.

Tällaisia suojarakenteita ovat:

  1. itsekäs ja omahyväinen käytös, halu olla ihailtu ja keskipisteenä, vie tilan muilta (haluan, että minut huomataan ja minua ihaillaan, jotta tuntisin olevani olemassa)

  2. usein epärealistinen käsitys omista kyvyistä ja omasta arvosta, suuruuden ja kaikkivoipaisuuden kuvitelmia, röyhkeyttä ja ylimielisyyttä muita kohtaan, ei kestä keskinkertaisuutta

  3. kateutta ihmisiä kohtaan, jotka ovat aitoja ja joilla on hyvä itsetunto, halu mitätöidä heidät

  4. kykenemättömyys vastavuoroisiin ihmissuhteisiin, epäempaattisuus ja piittaamattomuus muiden tunteista, ihmisten ja läheisten hyväksikäyttö

  5. narsisti riistää itsellensä tärkeiden ihmisten minuuden ja alistaa heidät omien tarpeittensa palvelukseen

  6. kokemus siitä, että on oikeutettu erivapauksiin ja erityiskohteluun, jopa valehteluun omien tarkoitusperien saavuttamiseksi

  7. taito näytellä uskottavasti suuria tunteita ja siten manipuloida ihmisiä

Työyhteisön vaikutusmahdollisuudet ovat valitettavasti yleensä varsin rajalliset. Työterveyshuollolla ja luottamushenkilöillä on usein vaikeuksia viedä ongelmia työsuojeluviranomaisille. Kokemuksen mukaan luottamushenkilöillä tai työterveyshuollolla on vaikeuksia puuttua riittävän voimallisesti esille tuotuihin ongelmiin. Työyhteisön kehittämistilaisuudet tai työtyytyväisyyskyselyt johtavat harvoin tilanteen korjaantumiseen, koska narsistilla on usein työyhteisössä tai omissa esimiehissään henkilöitä, jotka hän on onnistunut manipuloimaan puolelleen. Syntyy helposti klikkejä ja selkeän kuvan saaminen todellisista ongelmista on vaikeaa. Vahvimmat hakeutuvat usein muualle töihin pelastaakseen itsensä ja terveytensä, heikoimmat, vetäytyvät ja/tai sairastuvat.

Vastaanotollani tapaan useimmiten narsistien uhreja, en narsisteja. Narsisti hakeutuu itse vain harvoin hoitoon, koska hänen on hyvin vaikea paljastaa narsistisen suojakuorensa alla olevaa haurautta ja haavoittuvuutta. Narsistin ja hänen uhrinsa kohtaloissa on kuitenkin joitakin yhteisiä piirteitä, jotka ovat saaneet minut ajattelemaan, että myös uhrilla on jonkinlaisia ja jonkinasteisia itsetunnon ongelmia, jotka saavat heidät altistumaan ja alistumaan narsistin hyväksikäytölle.

Ehkä merkittävin piirre on tietynlainen itsetunnon heikkous. Se voi johtaa siihen, että itseä ei arvosteta niin, että asianomainen puolustaisi itseään asettamalla hallitsemaan ja manipuloimaan pyrkivälle narsistille selkeät rajat: minulle ei tehdä noin, minut ja minun tunteeni ja tarpeeni täytyy ottaa huomioon.

Narsisti tarvitsee uhrinsa, joka on hänelle minuutta täydentävä välttämätön toinen. Kuten totesin, narsisti osaa hivellä valitsemansa uhrin itsetuntoa näyttelemällä taitavasti kiinnostusta. Narsistin uhri puolestaan tulkitsee tämän todelliseksi välittämisen ja kiinnostuksen osoitukseksi. Se ei kuitenkaan ole todellista ja vastavuoroista. Se on laskelmoitua ja manipuloinnin palveluksessa.

Uhri puolestaan haluaa vastata saamaansa "välittämiseen" syrjäyttämällä omat tarpeensa ja tunteensa ja asettumalla narsistin tarpeiden palvelukseen. Hän toivoo, että tällainen epäitsekäs ja uhrautuva käyttäytyminen vastavuoroisesti herättäisi narsistissa kiitollisuutta ja välittämistä. Näin ei kuitenkaan valitettavasti tapahdu, koska narsistit ovat yleensä kykenemättömiä tuntemaan aitoa kiitollisuutta.

Monet narsistit ovat lahjakkaita ja menestyneitä. Heissä on tietynlaista dynaamista vetovoimaa, joka puhuttelee heikon itsetunnon omaavaa uhria. Hän haluaa olla mukana tässä menestyksessä ja siten saada nostetta omalle itsetunnolleen. Sen hintana on kuitenkin se, että narsisti vaatii uhriltaan alistumista ja käytettävissä olemista.


Voiko narsistisista ongelmista kärsivän esimiehen tai työtoverin kanssa tulla toimeen?

Olen kuullut sanottavan, että jos olet tekemisissä narsistin kanssa, juokse pois mahdollisimman kauas ja mahdollisimman kovaa. Onko tilanne tosiaan näin uhkaava ja lohduton? Sitä se valitettavan usein on.

Uhriutuminen tuntuu kovin usein noudattavan seuraavanlaista kaavaa:

Omakohtaisen problematiikkansa vuoksi narsisti tunnistaa henkilön, jolla on itsetunto-ongelmia. Hän "tietää" vaistomaisesti, mitä tämä henkilö odottaa ja kaipaa ihmissuhteiltaan. Narsisti vastaa näihin odotuksiin näytellen laskelmoidusti välittämistä ja kiinnostusta. Uhri ei jostain syystä tunnista, että kyse ei ole aidosta kiinnostuksesta ja välittämisestä. Hän kuitenkin kokee löytäneensä henkilön, jonka kanssa hänellä menee hyvin.

Yleensä "kuherruskuukausi" on jossain vaiheessa ohi. Suhteen jatkuessa uhri alkaa kokea, että välittäminen ja kiinnostus eivät olekaan niin vastavuoroisia, kuin ne alkuun näyttivät.

Kun narsisti huomaa, että hänen uhrinsa onkin pettynyt ja alkaa etääntyä suhteesta, narsisti alkaa uhkailla, vaatia, nöyryyttää ja manipuloida. Tällainen myllytys syö vähitellen uhrin muutenkin epävarman itsetunnon, henkisen ja usein myös fyysisen liikkumatilan. Tätä voi jatkua pitkään, jopa vuosikausia. Tällöin päädytään tilanteeseen, jossa uhri on niin nöyryytetty, väsynyt ja keinoton, ettei pysty ilman tukea ja apua irrottautumaan tästä tilanteesta tai hakemaan ulkopuolista apua.

Miten narsistin kanssa sitten pitäisi olla, jotta ongelmia ei syntyisi? Yksinkertaista ja yleispätevää neuvoa ei ole, koska narsistit ovat yksilöitä. Se, mikä toimii yhden kohdalla, ei toimi toisen.

Keinoja mietittäessä lähtökohdaksi voimme ottaa narsistin ristiriitaisen suhteen hänelle tärkeisiin toisiin. Hän tarvitsee itselleen omistautunutta toista. Tämän tarpeen hän useimmiten yrittää kieltää itseriittoisuuttaan ja riippumattomuuttaan korostaen. Narsistin itsetuntoa, itseriittoisuutta ja itsenäisyyttä ei pidä asettaa kyseenalaiseksi. Sen hän kokee suureksi uhaksi itselleen. Seurauksena voi olla aggressiivinen ja mitätöivä hyökkäys.

Toisaalta narsistin vinoutuneen suhtautumisen liika mukaileminen merkitsee narsistin työtoverille oman itsensä syrjäyttämistä ja rajoittamista. Sen lisäksi myötäileminen antaa narsistille väärän signaalin: hänen vaatimuksensa ovat oikeutettuja. Ajan mittaan tällainen on omaa minuutta rajoittavaa ja köyhdyttävää kuten edellä totesin.

Narsistin kanssa toimeen tuleminen on erittäin vaikeaa, käytännössä useimmiten mahdotonta. Se edellyttää herkkyyttä ja kykyä eläytyä narsistin mielen liikkeisiin, jotta voisi kussakin tilanteessa löytää sekä narsistia että itseä säästävän suhteessa olemisen tavan eri tilanteissa.

Lopuksi on syytä muistaa, että vaikea narsisti, joka kiusaa ja syö läheistensä itsetunnon, on myös itse oman elämänsä ja vammauttavan kehityshistoriansa uhri. Näihin kysymyksiin paneudun huomisessa esityksessäni. Narsistinen suhteessa olo ja suhtautuminen läheisiin on hänelle kuitenkin lähes ainoa tapa tulla toimeen omien sisäisten vammojen ja puutteiden kanssa. Hän laittaa tiedostamattaan kokemansa vahingon kiertämään.

Vielä on syytä todeta, että jotkut suuret epäonnistumiset tai menetykset ihmissuhteissa tai työelämässä saattavat ainakin hetkellisesti särkeä narsistin henkisen suojavarustuksen. Silloin seurauksena voi olla vakavakin masennus ja oman heikkouden paljastuminen. Tällaisessa tilanteessa varsinkin lievemmästä narsistisesta häiriöstä kärsivä saattaa hakeutua terapiaan, joista kokemuksen mukaan tulee pitkiä ja vaikeita. Se saattaa kuitenkin olla alku uudelle suhtautumiselle itseen ja kanssaihmisiin.