Vampyyreja - onko heitä?

Wikipedia määrittelee vampyyrin näin. Se on mytologiaan, kansanperinteeseen ja nykyisin myös populaarikulttuuriin kuuluva mystinen olento, joka elääkseen juo luokseen houkuttelemiensa tai viettelemiensä uhrien verta. Vampyyreilla on usein yliluonnollisia voimia kuten kyky muodonmuutokseen. Vampyyrin uhri menettää vähitellen elinvoimansa ja kuolee. Usein vampyyri kuvataan mieheksi ja hänen uhrinsa ovat kauniita nuoria naisia. Suhteessa on siis myös voimakas seksuaalis-eroottinen lataus.

Kyse on tietenkin kollektiivisesta fantasiasta, joka on laajalle levinnyt ja pitkän historian omaava. Sen ensimmäiset versiot tavataan länsimaisessa kulttuuriperinnössä jo antiikin mytologioissa.

Miksi fantasia tällaisesta olennosta? Löytyykö vampyyrille vastineita todellisesta elämästä? Ja jos niin millaisia?

Lähtekäämme vastauksia etsiessämme liikkeelle pitkähköllä tapausselostuksella, joka tosin on kirjoitettu näytelmän muotoon. Sen on kirjoittanut kansalliskirjailijamme Mika Waltari. Hän itse kutsuu tätä Tule takaisin Gabriel -näytelmäänsä sydämettömäksi komediaksi. Sanotaan, että aiheen näytelmälle on antanut noihin aikoihin vaikuttanut huijari Ruben Oskar Auervaara, joka eli petkuttamiensa yksinäisten naisten rahoilla.

Näytelmän tapahtumapaikkana on idyllinen pikkukaupunki maaseudulla. Talossa, jonka yhteydessä on pieni paperikauppa asustavat naimattomat Angerin sisarukset Ulriika ja Kristiina sekä heidän sisarentyttärensä Raili. Sisarukset ovat jo parhaat päivänsä nähneitä, Kristiina, nuorempi sisar, on ulkonaisesti säilyneempi ja hän yrittää kaikin keinoin säilyttää jotain nuoruudestaan. Ulriikan Waltari luonnehtii näin: hän on tyylipuhdas laadussaan, kohtaloonsa alistunut, itsenäinen, lujatahtoinen, naimattomaksi jäänyt nainen. Pienperheen kolmas henkilö Raili puolestaan on täysikäisyyden kynnyksellä oleva neitonen, joka toimittaa apulaisen tehtäviä talossa.

Elämä isävainajan perinnön turvin talossa on turvattua, kodikasta, mutta sisällyksetöntä. Elämätöntä elämää sisarilla on paljon. Arvokkuudesta ja siveydestä pidetään ennen kaikkea tiukasti kiinni. Erityisesti vanhempi sisar Ulriika kokee olevansa vastuussa nuoremmasta sisarestaan Kristiinasta ja sisarentyttärestään Railista sekä moraalisesti että taloudellisesti.

Ja sydämettömäksi komediaksi nimetty draama voi alkaa.

Kristiinalla on tunnollaan jotain, joka tekee hänet rauhattomaksi. Ulriika aavistelee jotain.

Kristiina paljastaa Ulriikalle, että hän odottaa vieraakseen miestä, Gabrielia, johon hän on palavasti rakastunut ja jonka kanssa aikoo mennä naimisiin. Ulrika on tyrmistynyt tästä selkänsä takana tapahtuneesta tutustumisesta ja alkaa pelätä pahinta: mies on tietenkin köyhä huijari, joka on onnistunut puhumaan Kristiinan pään pyörälle.

Koittaa hetki, jolloin kapteeni Gabriel Lindströmiksi esittäytyvä mies saapuu Angerin neitien taloon.

Kristiina on kiihkeästi odottanut Gabrielin tuloa, mutta hän pelkää jäykän ja järkevän sisarensa suhtautumista. Gabriel onnistuu kuitenkin sulavalla käytöksellään ja kohteliaisuuksia jakelemalla pehmittämään Ulriikan niin, että jää sisarusten luokse vierashuoneeseen asumaan, koska hotellissa ei muka ole vapaita huoneita.

Jäätyään kahden Kristiinan kanssa Gabriel kertoo ikävästään ja hellistä tunteistaan Kristiinaa kohtaan. Kristiina suorastaan sulaa Gabrielin syliin autuaaseen onnen tilaan. Kristiina kuvaa tunteitaan näin:

"Sinä et ymmärrä, kaikki nämä vuodet, kaikki nämä pitkät vuodet, minulla on jossakin syvällä sydämessä ollut aivan kuin tyhjä paikka. Aivan kuin olisi nälkä, eikä tietäisi, mitä haluaa. Gabriel, minun on ollut nälkä sinua."

Gabriel: "Tietysti, tietysti. Sama juttu minulla. Mutta katsohan, siinä maatila-asiassa on eräs pikku juttu, joka kiikastaa - "

Kristiina: "Eikä minun elämässäni ole koskaan ollut ketään miestä - sillä tavoin. Uskothan sinä sen, Gabriel!"

Gabriel: "Kyllä, kyllä minä sen uskon."

Kristiina: "Olen varmaan hyvin tyhmä ja kokematon. Mutta Gabriel, minä rukoilen sinua, ole hyvä minulle. Äläkä naura minulle. Ehkä minä en osaa, mutta tekisin mitä hyvänsä, aivan mitä hyvänsä, niin kuin sinä tahdot."

Gabriel: "Kas niin, nyt päästiin asiaan. Ymmärräthän, juttu on se, että minä tietysti saan korvauksia aikanaan tehtaastani ja niin edespäin, mutta juuri nyt käteisvarani ovat sidottuna eräisiin liiketoimiin, joista kävisi pitkäksi puhua. Tuo maatila olisi mainio kauppa. Tunnen omistajan entuudestaan ja - "

Kristiina on niin lumoutunut Gabrielin läsnäolosta, ettei hän oikein tunnu ymmärtävän, mitä tämä puhuu. Kristiinan rakkaus on todella sokeaa.

Gabriel voittaa jossain määrin myös epäluuloisen Ulrikan luottamuksen puolelleen, kun hän luovuttaa kassalippaansa tämän huostaan säilytykseen.

Toisen näytöksen alussa Gabriel on hetken kahden Railin kanssa, kun tämä toimittaa talon askareita. Gabriel ryhtyy muitta mutkitta vokottelemaan tyttöä. Tarkkanäköinen Raili ei kuitenkaan ole vieteltävissä. Hän on jo nähnyt sellaisia yksityiskohtia, jotka ovat avanneet hänen silmänsä näkemään Gabrielin ylläpitämän julkisivun taakse.

Hieman myöhemmin Gabriel ryhtyy maalailemaan Kristiinalle heidän yhteistä tulevaisuuttaan maatilalla, jonka hän haluaisi ostaa heille. Kristiina pitää tätä osoituksena Gabrielin tunteiden aitoudesta ja haluaa kiihkeästi läheisyyttä.

Gabriel: "Meidän täytyy olla järkeviä. Minun on pakko kertoa sinulle asioistani ja suunnitelmistani."

Kristiina: "Mutta minä en voi olla järkevä, kun sinä olet lähelläni."

Gabriel: "Luuletko, että minun on helppo vain kylmästi puhua asiaa ja istua tässä, kun sinä niin houkuttelevana olet vierelläni. Mutta täytyy. Lopultakin täytyy. Elämä ei ole leikkiä, Kristiina."

Ja niin Gabriel kertoo suunnitelmastaan ostaa heille maatila. Hänellä itsellään on kassalippaassaan arvopapereita ehkä miljoonan edestä, mutta kauppahinnasta puuttuu vielä yksi miljoona. Gabriel ehdottaa, että Kristiina sijoittaisi puuttuvan miljoonan yhteiseen hankkeeseen.

Kun selviää, että Kristiinan rahat ovat arvopapereissa, joita Ulriika-sisko hallinnoi ja että ne eivät olisi vapaasti Kristiinan käytettävissä. Seuraa ensimmäinen muodonmuutos, kun Gabriel saa raivokohtauksen ja torjuu lähestymistä yrittävän Kristiinan.

Gabriel: "Älä kajoa minuun! Minun täytyy miettiä. Tämä oli minulle raskas isku."

Kristiina: "Olet tyly minulle."

Gabriel: "Miltä sinusta tuntuisi, jos kaikki suunnitelmasi romahtaisivat äkkiä pelkän naisellisen tyhmyyden vuoksi? Kaikki vaivannäkösi menisi hukkaan! - Kristiina, sinä olet pettänyt minut."

Kristiina hätääntyy ja kauhistuu Gabrielin suhtautumisen täydellistä muuttumista ja yrittää kaikkensa lähestyäkseen Gabrielia, joka on kuitenkin vihainen ja torjuva.

Vasta, kun Kristiina ehdottaa, että Ulriika voisi sijoittaa hänen osuutensa maatilahankkeeseen, Gabrielin suhtautuminen muuttuu. Toivo herää. Nyt kuitenkin niin, että Gabriel alkaa etsiä tietä Ulriikan sisimpään. Seuraa toinen muodonmuutos.

Ulriika: "Minun on kai paras jo etukäteen sanoa, että raha-asioista teidän on minun kanssani aivan turha puhua."

Gabriel: "Oh, tämä kova, harmaa arkipäivä kiusaa minua. Tekin, neiti Ulriika, olette aivan toisenlainen kuin illalla. Iltaisin teissä on jotakin ikään kuin pehmeämpää, herkempää, jotakin verevää ja sellaista, mikä herättää minun myötätuntoni ja luottamukseni. Mutta nyt - tiedättekö - minä melkein pelkään teitä, kun olette niin kova."

Ulriika: "Minä olen kova nainen, Gabriel. Minä olen sisukas nainen. Minun täytyy olla."

Gabriel: "Niin, niin juuri. Teillä on tunne, kuin teidän täytyisi ympäröidä itsenne muureilla, jotta ette paljastaisi vieraille lämmintä sisintänne. Läpi elämänne te kannatte kovuuden naamiota, mutta minä tunnen ihmiset, minä näen teidän naamionne lävitse."

Gabriel löytää vähitellen tavan, jolla murtautuu Ulriikan suojamuurin läpi. Ulriika alkaa pehmetä. Siitä rohkaistuneena Gabriel ehdottaa Ulriikalle, että tämä sijoittaisi Kristiinan varoja maatilahankkeeseen. Ulriika on kuitenkin ehdoton ja ilmoittaa, että vain hänen kuolleen ruumiinsa yli he pääsevät käsiksi rahoihin.

Seuraa kolmas muodonmuutos, kun Gabriel alkaa kuumeisesti miettiä uusia mahdollisuuksia: Ulriikasta olisi päästävä eroon, koska silloinhan Kristiina perisi kaiken.

Mainittakoon, että Ulriika pelkäsi yli kaiken häkää (taloa lämmitettiin uuneilla). Hän käytti myös säännöllisesti unilääkkeitä. Gabriel alkoi uudelleen lähestyä Kristiinaa ja herätellä tämän tunteita. Lopulta hän ehdotti Kristiinalle melko suoraan, että Kristiina laittaisi kaikki unilääkkeet Ulriikan iltamehuun ja sulkisi uunin pellit tavallista aikaisemmin.

Gabriel: "Silloin hän kuolisi, eikä kukaan saisi tietää mitään. Sinä saisit haltuusi omaisuuden, johon sinulla on oikeus. Perisit myös hänet. Sinusta tulisi rikas. Kuilu välillämme kasvaisi umpeen. Kaikki se olisi poissa, mikä nyt erottaa meitä. Ajattele sitä. Kristiina, ajattele oikein tarkasti."

Kristiina kauhistuu ajatusta, ja pitää sitä täysin mahdottomana.

Silloin Gabriel uhkaa itsemurhalla, jos heidän yhteinen hankkeensa ei toteudu. Gabriel laittaa näin Kristiinan valintatilanteeseen, joko hän tai Ulriika.

Kristiina on luhistua, joten Gabriel ilmoittaa, että kaikki puhuttu oli vain leikkiä. Kristiina yrittää epätoivoisesti lähestyä Gabrielia, joka kuitenkin muuttuu suorastaan julmaksi Kristiinaa kohtaan arvostellen Kristiinan ikää, ulkonäköä ja rapistuneisuutta.

Neljännessä muodonmuutoksessa Gabriel suuntaa nyt kaiken viehätysvoimansa Ulriikaan. Hän vie Ulriikan ulos ja juottaa tälle viiniä. Heidän poissa ollessaan epätoivoinen Kristiina ryhtyy toteuttamaan murhasuunnitelmaa ja sekoittaa ylisuuren annoksen unilääkettä Ulriikalle ja varmistaa, että Ulriikan huoneeseen tulee häkää.

Kun Gabriel ja Ulriika tulevat kotiin, Gabriel ryhtyy oikein tosissaan viettelemään Ulriikaa ja murtaa lopulta tämän vastarinnan ja saa tämän vieteltyä sänkyynsä.

Gabriel: "Minä selitän. Katsohan, jokaisella miehellä on mielensä salassa läpi elämän jonkinlainen ihannekuva naisesta, hänen naisestaan. Tämän haaveensa kangastuksen hän voi nähdä monissa naisissa, hän voi viehättyä seuraamaan kangastusta, voi ehkä mennä avioliittoon ja tulla onnettomaksi eliniäkseen. Sillä kangastu ei kestä. Vain ani harva mies löytää elämässään sen ainoan oikean. Ja silloin, äkkiä, kuin salaman valossa hän tietää, ketä on etsinyt koko ikänsä."

Ulriika: "Ehkä jokaisella naisella - vanhallakin - voi salassa olla oma haavekuvansa miehestä, todellisesta miehestä."

Yöllä Kristiina ilmestyy olohuoneeseen ja huomaa viinipullon ja lasit pöydällä. Pahaa aavistaen hän menee ja avaa vierashuoneen oven ja näkee Gabrielin ja Ulriikan sängyssä.

Kristiina järkyttyy. Aluksi sekä Gabriel että Ulriika yrittävät selittää tapahtunutta joksikin muuksi kuin mitä se oli. Kristiina ei kuitenkaan usko selityksiä. Silloin Gabriel muuttaa lähestymistään.

Gabriel: "Shh, Ulriika! On paras heti selittää kaikki. Suoruus, rehellisyys, luottamus - se on minun tunnuslauseeni. Kristiina! Ulriika, pikku Uuve ja minä - "

Kristiina: "Pikku Uuve?"

Gabriel: "Me olemme löytäneet toisemme. Meidät on luotu toisillemme eikä mikään mahti maailmassa enää voi sitä asiaa muuttaa. Se tuottaa sinulle tuskaa, pikku Kris, minä tiedän sen ja olen onneton sen tähden. Mutta minä tahdon olla sinulle hyvä, suojeleva isoveli."

Tämä avaa Kristiinan silmät ja hän näkee asioiden todellisen laidan ja Gabrielin huijauksen ja todellisen motiivin: rahan. Hän poistuu nukkumaan ja Gabriel jatkaa Ulriikan viettelyä. Ulriika sulaa lopullisesti Gabrielin kiihkeyden ja halun palossa, mutta poistuu kuitenkin nukkumaan haluten selvittää kuohuvia tunteitaan ja ajatuksiaan.

Neljäs muodonmuutos: Raili ilmaantuu näyttämölle ja kun Gabriel yrittää taas lähestyä tätä, Raili paljastaa tietävänsä Gabrielin petoksen ja että Gabriel on varaton huijari, joka lisäksi esiintyy väärällä nimellä. Gabriel ei yritäkään kieltää asiaa, vaan kertoo totuuden itsestään ja ehdottaa kumppanuutta Railille. Saalis jaettaisiin tasan.

Seuraavana aamupäivänä olohuoneeseen kokoontuu Kristiina, Raili ja Gabriel. Railin poistuttua huoneesta Kristiina ilmaisee Gabrielille, että hän on murhannut Ulriikan. Hän oli sekoittanut unilääkkeet ja sulkenut pellit. Kun kuitenkin Ulriika hetken päästä tulee kaupungilta asioilta, tilanne laukeaa. Mitään murhaa ei ollutkaan tapahtunut.

Käy ilmi, että Ulriika on käynyt nostamassa viisisataatuhatta markkaa Gabrielin tehdashanketta varten. Gabriel on hankkinut sisarusten rahoilla sormuksen Ulriikalle, mikä seikka lisää Ulriikan tunteita ja luottamusta Gabrieliin. Gabriel ottaa Ulriikan tuomat rahat haltuunsa huomista kauppaa varten. Tosiasiassa hän on aikeissa paeta rahojen ja Railin kanssa yöjunalla.

Raili on kuitenkin siepannut rahalaukun ja paennut rahojen kanssa aikaisemmalla junalla. Hän on jättänyt jälkeensä kirjeen, jossa hän varoittaa ilmoittamasta asiasta poliisille. Muussa tapauksessa hän paljastaisi kaiken. Gabriel ei voi muuta kuin poistua kiireesti laukkuineen paikalta tekosyihin vedoten.

Loppukohtauksessa sisarukset ovat kahdestaan ja miettivät nöyryytettyinä pitäisikö asia ilmoittaa poliisille. Asian tulo julkiseksi olisi kuitenkin niin suuri lisänöyryytys ja häpeä, että he päättävät olla tekemättä rikosilmoitusta.

Ulriika: "Mitä minä velvollisuuksista - mitä minä yhteiskunnasta - kun hän on poissa. Minä tiesin, että se oli valhetta. Hänen sylissäänkin tiesin, että se oli valhetta. Pankissa minä tiesin, että se oli valhetta. Ja kuitenkin tein kaiken. Kirjoitin nimeni. Annoin hänelle rahat. Miksi? Sano, miksi, Kristiina?"

Kristiina: "Minäkin luulin rakastavani häntä."

Ulriika: "Ja minä - minä hullu höperö - minä vanha luuska! Vieläkin - vieläkin minä huudan: Gabriel, rakkaani, tule takaisin! Tule takaisin! Sinun valheesi on niin suloinen. Tule takaisin, Gabriel. Minulla on vielä rahaa! Tule edes vähäksi aikaa! Missä on sormus, hänen sormuksensa? Tahdon sen takaisin. Kannan sitä kuolemaani asti, jos hän kerran palaisi. Gabriel, Gabriel, tule takaisin! Tule takaisin!"


Edellä esitetty valottaa monia narsistiselle persoonallisuushäiriölle ja narsistisille ongelmille keskeisiä piirteitä.

Meille on esitelty neljä henkilöä, jotka kaikki tuovat näyttämölle eritasoisia narsistisia ongelmia. On hyväksikäyttäjiä ja uhreja.

Huijareita ja uhreja on kaksi. Huijareista toinen, Gabriel, alias Osku, alias ties kuka, on eittämättä näytelmän päähenkilö ja suurin huijari, joka on tehnyt yksinäisten naisten pettämisestä ja hyväksikäytöstä ammatin. On erittäin tarkkanäköinen Raili, nuori tyttö, joka katsoo jopa ihaillen Gabrielin "työtä" ja ottaa näkemästään oppia ja lopulta huijaa itse mestariakin.

Sitten on Angerin rajoittunutta ja yksinäistä elämää viettäneet sisarukset Ulriika ja Kristiina, jotka tulevat petetyiksi, nöyryytetyiksi ja häväistyiksi.

Aloitetaan Gabrielista. Hän on kykenemätön todelliseen vastavuoroiseen rakkauteen, jossa myös toisen osapuolen tunteilla ja tarpeilla on hänelle merkitystä. Hänelle toiset ihmiset ovat välikappaleita omien tarpeiden tyydytyksen varmistamiseen. Hän on yksinomaan kiinnostunut rahasta. Hänelle raha on korvannut mahdollisuuden kokea todellista vastavuoroista rakkautta, saamista ja antamista. Gabriel on rakkaudeton.

Välittäminen, myötätunto, hellyys ja eroottinen haluaminen ovat hänelle vain eräänlaisia työvälineitä, eivät aitojen tunteiden ja tarpeiden ilmauksia. Vain omien tarpeiden tyydyttymisellä on merkitystä. Hän on tunne-elämässään äärimmäisyyteen asti itsekäs.

Gabriel hylkää Kristiinan tylysti heti, kun kuulee, ettei tällä olekaan rahoja. Ihmiset ovat hänelle vaihtotavaraa. Tekemistään vääryyksistä ja aiheuttamastaan tuskasta hän ei tunne syyllisyyttä. Hän on kykenemätön todelliseen empatiaan, toisen asemaan asettumiseen ja toisen tarpeiden huomioimiseen. Hän on vailla omaatuntoa. Tässä suhteessa hän täyttää psykopaatin diagnostiset kriteerit.

Toisaalta voimme sanoa, että Gabriel on kieroutuneella tavalla hyvä ihmistuntija. Hän osaa valita uhrinsa taitavasti. Hän ilmeisesti tunnistaa herkästi yksinäiset tai onnettomassa avioliitossa elävät naiset, joilla on vahvoja toteutumattomia rakkauden toiveita. Jopa vahvojen sielullisten suojamuurien takaa hän näkee tällaiset toiveet. Hän tietää, että lupauksia tällaisten voimakkaiden toteutumattomien tarpeiden tyydyttymisestä on vaikea pitkään vastustaa.

Miksi Gabrielista on tullut sellainen? Miksi hän on niin empatiakyvytön, häikäilemätön ja vailla omaatuntoa oleva verenimijä?

Psykoanalyyttisen kokemuksen valossa voimme olettaa seuraavaa. Gabriel ei ole saanut riittävästi hänen kehitykselliset tarpeensa huomioivaa rakkautta ja huolenpitoa. Hänen rakkauden ja huolenpidon tarpeensa eivät ole tulleet nähdyiksi ja ymmärretyiksi. Hänen itseilmaisunsa, minuutensa rakennusainekset eivät ole saaneet hyväksyvää peilausta hänelle tärkeiltä aikuisilta. Hän ei ole oppinut todelliseen, tyydyttävään ja minuutta rakentavaan vastavuoroisuuteen.

Tai ehkä hän oli lapsuudessaan kokenut olleensa vanhempiensa tarpeiden toteuttamisen välikappale, koska vanhemmat tarvitsivat häntä ja hänen lapsenomaista rakkauttaan. Ehkä Gabriel oli lapsena yrittänyt omat tarpeensa sivuuttaen pitää vanhempansa tyytyväisinä. Kenties se oli ainoa tapa saada edes jonkinlaista hyväksymistä vanhemmiltaan.

Ehkä hän oli elänyt kodissa, jossa näki ympärillään tunnekylmyyttä ja vanhempien keskinäistä riistoa, jolloin hänelle välittyi kuva siitä, että kaikki tunnesuhteet ovat olleet lähinnä itsekkäitä hyväksikäyttösuhteita.

Nyt aikuisena hän saa tyydytystä siitä, että hän ei enää ole se passiivinen, puolustuskyvytön ja hyväksikäytetty uhri. Nyt hän kokee tyydytystä siitä, että kykenee käyttämään muita hyväkseen. Hän on nyt aikuinen, kun pystyy tekemään muille sen, mitä hänelle tehtiin. Vahinko on pantu kiertämään.

Entä sitten Angerin sisarukset? Miksi me voimme sanoa, että heissäkin on joitakin narsistisia ongelmia ilman, että voimme puhua narsistisesta persoonallisuushäiriöstä termin ahtaassa merkityksessä?

Heidän kehityksessään on jotain keskeneräisyyttä erityisesti seksuaalisuuden ja naisellisuuden alueilla. Voinemme sanoa, että seksuaalisuus ei ole tullut riittävässä määrin haltuunotetuksi ja osaksi kypsää naisellisuutta. Seksuaalisuus ei ole päässyt toteutumaan eikä kehittymään elämää rikastuttavaksi vastavuoroisuuden toteuttamismahdollisuudeksi. Heille se on integroitumaton, pelottava minuutta hajottava tai uhkaava voima. Sitä vastaan on kaikin tavoin suojauduttava kunniallisuuden ja siveyden muurin taakse.

Tämä kuva tulee erityisesti Ulriikasta. Hän on ehkä hyvin varhain joutunut ottamaan vastuullisen vanhemman roolin suhteessa sisareensa Kristiinaan ja sisarentyttärensä Railiin. Ehkä häneltä on jäänyt nuoruusikä ja sen keskeisin kehitystehtävä elämättä. Nuoruusiässä hänellä olisi ollut mahdollisuus tutustua toiseen sukupuoleen ja itseensä kasvavana naisena, ja saavuttaa tasapainoisempi suhde omaan seksuaalisuuteensa. Sen mahdollisuuden hän menetti. Sen vuoksi hän ei myöskään voi sietää Railia, jossa hän näkee oman toteutumattoman puolensa. Railista täytyisi tehdä samanlainen kuin hänestä - kunniallinen - hinnalla millä hyvänsä.

Angerin sisaruksista erityisesti vanhin, Ulriika on täysin hukassa, kun hänen toteutumattomat rakkaudentoiveensa ja tarpeensa kerran murtautuvat suojamuurien läpi. Hylättynä ja nöyryytettynäkään hän ei pysty irrottautumaan Gabrielista. Kristiina sen sijaan on jo irrottautumasta tuhoisasta rakkauden kohteestaan todetessaan: "Minäkin luulin rakastavani häntä."

Seksuaalisuuden ja rakkauden alueilla me olemme kaikkein haavoittuvimpia. Mikään ei haavoita niin syvästi kuin se, että meidän rakkauttamme käytetään hyväksi tai se tylysti torjutaan. Sellaisesta sielullisesta haavasta voi olla vaikea toipua ja palauttaa luottamus ja usko molemminpuolisen rakkauden mahdollisuuteen. Suhteessa vaikean narsistin kanssa tällainen haavoittuminen on melkein väistämätöntä. Nöyryytys ja häpeä satuttavat monesti paljon enemmän kuin lyönnit. Nöyryytys ja häpeä lamaannuttavat ja syövät itsetuntoa ja elämänhalua.

Miksi sisarukset petettyinä, nöyryytettyinä ja hylättyinä eivät tee rikosilmoitusta? Heille tapahtuneen julkitulo olisi liian suuri lisänöyryytys ja -häpeä. He mieluimmin kärsivät tuskansa yksin.

Onko tämä näytelmä vain kirjailijan fiktio Ruben Oskar Auervaaran tapauksen innoittamana? Voiko todellisuus olla tällaista?

Luulen, että Gabrielin kaltaisia tapauksia on ollut ja on edelleen keskuudessamme. On ollut kreivi Lindgren ja varmasti muitakin pienemmät mittasuhteet saavia tapauksia. Monet näistä tapauksista eivät ole koskaan tulleet julkisuuteen niihin liittyvän suuren häpeän vuoksi. Pelkona on, että tulee leimatuksi sinisilmäiseksi hölmöksi.

Vastaanotollani olen tavannut narsistien uhreja. Heidän kohtaloissaan on joitakin kiinnostavia yhteisiä piirteitä, jotka ovat saaneet minut ajattelemaan, että heilläkin on jonkinlaisia ja jonkinasteisia narsistisia ongelmia, jotka saavat heidät altistumaan ja alistumaan narsistin hyväksikäytölle.

Ehkä merkittävin piirre on tietynlainen itsetunnon heikkous. Se voi johtaa siihen, että itseä ei arvosteta niin, että asianomainen puolustaisi itseään asettamalla hallitsemaan ja manipuloimaan pyrkivälle narsistille selkeät rajat: minulle ei tehdä noin, minut ja minun tunteeni ja tarpeeni täytyy ottaa huomioon.

Narsisti tarvitsee uhrinsa, joka on hänelle selfobjekti, minuutta täydentävä välttämätön toinen. Narsistin uhri puolestaan tulkitsee tämän tarvitsemisen osoitukseksi suuresta rakkaudesta. Tarvitseminen ei ole todellista vastavuoroista rakkautta, koska se ei ota huomioon toisen tunteita ja tarpeita.

Kenties narsistin uhri kokee, että rakkautta on se, että hän syrjäyttää omat tarpeensa ja tunteensa ja asettuu toisen tarpeiden palvelukseen. Hän toivoo, että tällainen altruistinen ja uhrautuva rakkaus herättää narsistin huomaamaan kumppaninsa rakkauden suuruuden ja näin hän saisi narsistilta kaipaamaansa vastarakkautta.

Kenties hän tässä masokistisessa ja itsetuhoisessa suhteessa toistaa ja samalla yrittää korjata lapsuutensa vinoutuneita suhteita vanhempiinsa. Vanhempi tai vanhemmat eivät nähneet ja riittävästi antaneet tilaa hänen toiveilleen ja tarpeilleen. Narsistin uhrin oli mukauduttava vanhempansa tarpeisiin saadakseen tarvitsemaansa huolenpitoa ja välittämistä.

Edellä mainitut ongelmat ovat kenties niitä tekijöitä, jotka tekevät ymmärrettäväksi sen, että narsistin uhrien voi olla hyvin vaikea irrottautua heidän elinvoimaansa syövästä suhteesta. Moni tarvitsee siihen psykoterapeuttista apua.

Vaikeimmissa tapauksissa he myös tarvitsevat juridista apua. Edellä jo totesin, että narsisti tarvitsee uhria itsetuntonsa ja psyykkisen tasapainonsa ylläpitämiseen. Jos uhri ei suostu tähän, hänet on siihen pakotettava, joskus jopa äärimmäisen julmin ja omanarvontuntoa musertavin keinoin. Kaikenlainen manipulointi, totuuden vääristäminen, henkinen ja fyysinen väkivalta ja uhkailu ovat tavallisia.

Asianajaja Markku Salo on julkaisemassa kirjan narsisteista oikeussaleissa. Helsingin Sanomat kirjoitti siitä artikkelin sunnuntainumerossaan 25.10.09. Teksti antoi varsin tylyn ja pelottavan kuvan siitä avuttomuudesta ja uhkasta, jota joutuu kokemaan, jos joutuu vastakkain narsistin kanssa.

Ja lopuksi:

Miksi narsisti niin harvoin hakeutuu hoitoon?

Syitä varmaankin on monia. Eräs keskeinen kuitenkin liittyy heidän vaurioituneeseen persoonallisuudenkehitykseensä. He eivät pohjimmiltaan luota toisiin ihmisiin. Heillä ei ole riittäviä kokemuksia aikuisista tai itsellensä tärkeistä toisista, jotka olisivat vastaanottaneet ja ymmärtäneet heidän kehityksellisiä tarpeitaan. Heillä ei sen vuoksi myöskään ole riittäviä kokemuksia turvallisesta tarvitsemisesta ja riippuvuudesta. On ollut pakko luottaa omavoimaisuuteen ja omin avuin selviämiseen. Mitä itseriittoisemmaksi tulet, sen parempi.

Moni narsistin kanssa kärsinyt ja elänyt on kertonut, kuinka äärimmäisen vaikeaa narsistin on myöntää olleensa väärässä tai toimineensa toista satuttavasti. Syy on saatava toisen tai toisten harteille tai sitten syy on olosuhteiden. Virheen tai väärässä olemisen myöntäminen sotii kaikin tavoin heidän varhaisia kokemuksiaan vastaan. Niistä kumpuaa niin vahvana tunne, että heitä ei ole ymmärretty, heitä on kohdeltu huonosti tai väärin, hehän tässä uhreja ovat. Heidän koko minuutensa ja olemisensa rakentuvat näiden kokemusten varaan, niitä ei voi asettaa kyseenalaiseksi myöntämällä olevansa väärässä. Uhrin kannalta tämä tietenkin tekee tilanteesta ja syntyneistä vaikeuksista keskustelemisen äärimäisen vaikeaksi.